Joudun surukseni toteamaan, että hiatus on nyt ohi. Edellisen postauksen ja tämän välillä on kulunut valtavasti aikaa ja erilaisia tapahtumia. Nämä sekä muutama yksityinen asia ovat juuri se syy miksi Elävä Tunne on ollut puolikuollut, mutta ei enää: blogi on jälkkeen henkiin herätetty ja jos jumalat ja oma jaksaminen suo, niin asiat olkoon.
Voisin kirjoittaa pitkiä tarinoita ja tekosyitä ja tapahtumia siitä, miten mukavasti kesäni on sujunut ystävien kanssa rannalla, roadtrippaamassa ja yo-kokeisiin opiskellessa. Valehtelisin. Lähes koko kesä on mennyt sekä pikkuserkkujeni kanssa ollessa että oman henkisen väsymykseni hoitamisessa. Tietyltä kantilta asiat ovat siis hyvin, mutta mitä olisikaan ihmisen elämä jos se olisi tyytyväisyydessä vietetty?
Lupaan teille, te kolme lukijaa, että vaikka abivuosi on alussa ja vaikka yo-kokeet lähestyvät ryminällä, etten unohda enää näin pitkäksi aikaa tätä sivua. Yritän jatkossa kirjoittaa vähintään yhden postauksen kuukaudessa, sillä vaikka aina riittää pälpätettävää, liian suuren pöydän ääressä on vaikea päättää mistä aloittaa syöminen.
Olen tällä hetkellä jeesaamassa tuttavani raflassa, ja voi herranjestas kun voikin olla hiljaista! Pari, kolme asiakasta tunnissa tappaa kaikkien työskentelyhalun etenkin, kun ei ole mitään mukavaa sivunäpräämistä. Pöytiäkään kun ei voi kuutta kertaa minuutissa pyyhkiä. Onhan se kuitenkin täysin ymmärrettävää näillä helteillä, että ihmiset ovat viettämässä lauantaita perheensä kanssa uimassa tai muuten vain ulkoilemassa, eikä ajatus ruoan syömisestä ulkona käväisekään päässä kun edessä on iso kasa lihaa grillattavaksi. Kelpaisi kyllä itsellekin. Onnekseni voinkin todeta, että huominen on viimeinen päivä töissä, jonka jälkeen on ruhtinaalliset kaksi vapaapäivää ennen koulun alkamista. Hieno homma, Seinäjoki, aloittaa koulut jo kuudes päivä elokuuta!
elavatunne 